VIRTUAALIHEVONEN
In our loving memoriam:

VIR MVA Ch, KTK-III, YLA2
Mesimarja
Kisakalenteri


s. 16.4.2009 - k. 27.3.2012 23-vuotiaana



Sivuilla esitetyt tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen!


 »Virallinen nimi: Mesimarja  »Väri:  Punaruunikko
 »Lempinimi:  Essi »Merkit:  Tähti, kuonopilkku ja -piirto, vuohissukka
 »Rotu:  Suomenhevonen »Omistaja:  Leandra
 »Sukupuoli:  Tamma  »Asuintalli:  Metsäkartano
 »Syntynyt:  16.4.2009  »Kasvattaja :  Mirja Metsinen, Suomi (evm)
 »Kuollut:  27.3.2012  »Painotus:  Kouluratsastus
 »Säkäkorkeus:  158cm  »Koulutus:  He A, 80cm

» Palkinnot

VIR MVA Ch (Myönnetty 4/10)

Suomenhevoskantakirja:
18 + 17 + 17 + 17 = 69p = KTK-III
- pysty lapa
- lyhyt leveä kaula
- erinomainen runko
- "Tiivis runkoinen, vahva etuosa. Hyvä jalkojen luusto. Ratsuleima saisi olla vahvempi."
- "Melko hyvät tyypit, Lyhyt paksu kaula. Pyöreä lihaksikas runko."

Yleislaatuarvostelu:
33+34+29+35 = 131p / YLA2

» Luonne

Essi on äärettömän hyväntahtoinen ja kiltti tamma ja sen kanssa on miellyttävä työskennellä. Tamma on kaikin puolin rauhallinen tapaus, Essi ei ikinä tunne vetoa päättömään säntäilyyn tai touhottamiseen, vaan mielummin käyttäytyy majesteettisen juhlallisesti. Muutaman kerran tallin väki on ollut kuvitellut nähneensä vilaukselta innostunutta pukkilaukkaa tarhassa, mutta se on jäänyt vain epäilyksen tasolle, sillä aina kun alkaa tarkemmin katsoa tamman puuhailua tarhassa, se on vain tuijottanut pilke silmäkulmassa takaisin ikään kuin sanoen: "Mitä? Minäkö muka hulluttelisin?"

Karsinassa Essi tykkää aina välillä jutella karsinanaapureilleen kasvotusten kaltereiden erottamana, mutta muuten se ei aiheuta turhaa melua tallissa. Tamma ei myöskään rynni käytävillä talutettaessa, se menee rauhallisesti niin karsinaan kuin uloskin. Ulosmennessä se on yleensä hiukan energisempi ja joskus tuntuu, että Essi pitää raahata sisälle talliin. Ovet eivät ole sille mikään ongelma, oli sitten kyse tallin tai karsinan ovista, eikä trailerikaan ole sille mikään kammotus. Traikkuun Essi menee yleensä jo ensimmäisellä yrityksellä, tosin taluttajan tulee olla tarkka, että vauhtia on hiukan enemmän traileriin vietäessä. Jos kävelyvauhti on liian voi Essi pysähtyä ihmettelemään vaunua.

Essi on melkeimpä tylsä hoidettava, se ei tarjoa juuri mitään jännityksen hetkiä. Hoitaja saa rauhassa harjata karsinassa vapaana olevaa tammaa lähes tulkoon niin pitkään kuin haluaa, joskus tosin Essi muuttuu aavistuksen levottomaksi jos puuhailu kestää aivan ylimaallisen kauan. Levottomuus ilmenee kuitenkin lähinnä valpastuneena hoitajan toimien seurailuna ja hännän heiluttamisena. Kaviot tyttö nostaa nätisti pyydettäessä ja myös pitää ne ylhäällä eikä yhtään yritä hankaloittaa hoitajan toimia. Joskus Essi saattaa kesken hoidon kurkistaa tallikäytävälle raolleen jääneestä karsinan ovesta, mutta sille ei tulisi mieleenkään lähteä omatoimisesti seikkailemaan. Essin varustaminen on yksinkertaista; Satula selkään, vyö kiinni, suitset kaulalle, kuolaimet suuhun ja remmit kiinni. Essi yleensä reipastuu saadessaan kuolaimet suuhun ja innoissaan saattaa hiukan nostella päätään. Kiltistä luonteestaan huolimatta Essi voi hiukan hermostua jos suitsiessa sen korvat jäävät turhan pitkäksi aikaa remmien alle, jolloin se ravistelee päätään. Harvemmin näin kuitenkaan käy, onhan suitsien laitto sen verran helppo toimi, ettei kesken kaiken pitäisi tulla mitään ongelmia. Eläinlääkäriä ja kengittäjää Essi hieman arastelee, mutta käyttäytyy tutun ihmisen ollessa paikalla rauhoittelemassa pääasiassa hyvin.
Ratsuna Essiä kuvaa hyvin sanat yhteistyökykyinen, rauhallinen ja luotettava. Essin kanssa on kiva ratsastaa niin kentällä kuin maastoretkilläkin, se on lähes 100% luotettava, tyttö ei säiky juuri mitään (paitsi ukkosta ja jonkin verran naapurin lehmiä läheisellä laitumella). Essi pyrkii miellyttämään ratsastajaansa ja kuuntelee äärettömän hyvin apuja. Apujen tulee kuitenkin olla mahdollisimman selvät, epäselvistä avuista tamma vain hämääntyy ja pysähtyy miettimään mitä ihmettä ratsastaja mahtoi haluta. Raippa ja pohkeiden oikeanlainen käyttö on Essin kanssa tärkeää, tamma on hieman hidas heräämään ratsastustilanteeseen. Vauhti on yleensä aluksi hyvin verkkaista ja tammaa saa kunnolla herätellä ennen kuin tempo on parempaa. Kunnon lämmittely ja taivutusharjoitukset ovat muutenkin tarpeen, jotta Essin ratsastamisesta saa eniten irti. Essi kuitenkin on melko riippuvainen ratsastajasta, joten sen kanssa tulee olla kärsivällisen päättäväinen ja opastaa se eri tehtävien läpi. Raippaa Essin kanssa ei ole pakko käyttää, mutta siitä voi olla apua, jos haluaa sen täysin hereille heti alkuunsa. Parhaimmillaan Essi on huippukouluratsu (omalla tasollaan tietenkin), joka suorittaa kouluradan siististi ja huolellisesti.

Essin taluttaminen ei luonnollisestikaan aiheuta mitään ongelmaa. Talutukseen ei teoriassa tarvittaisi edes riimunarua, tamma todennäköisesti kävelisi ihmisen perässä ihan vain kiltteyttään. Muutenkin tamma on hyvin ihmisrakas, se tykkää rapsutuksista yli kaiken eikä se juuri arastele muita ihmisiä kuin edellämainittuja eläinlääkäriä ja kengittäjää. Kaiken kaikkiaan Essi on äärettömän mukava ja tallilaisille rakas suokkitamma.

» Sukutaulu

   I Hopea-Totti
   sh, 162 cm, evm
   II Polttava Paahde    III Raitapaahdin
   IIE Lumikutri
   IE Joen Priiva    IEI Pitkälän Paroni
   IEE Melonin Monja
   E Lapin Taika
   sh, 157 cm, evm
   EI Talvitaikuri    EII Toteemin Taituri
   EIE Usvausko
   EE Heleena    EEI Tosi Humaus
   EEE Jeesia

» Sukuselvitys

Essin isä Hopea-Totti on komea koulukilpailuissakin loistanut ori, joka on asunut koko elämänsä kasvattajansa luona. Kasvattaja Viivi Virtanen varttui teinistä aikuiseksi yhtä aikaa hevosensa kanssa ja yhdessä he opettelivat kouluratsastuksen alkeista huipulle. Hopea-Totti ja omistajansa ovat saavuttaneet muutamia voittoja isoistakin koulukilpailuista, mutta nyttemmin ori on siirtynyt ansaitulle eläkkeelle ja viettää päivänsä rentoutuen. Orilta on jäänyt muutamia jälkeläisiä, mutta valtavirran oria siitä ei ole tullut. Lähes kaikki jälkeläiset ovat näyttäytyneet kouluradoilla ja myös Essistä odotetaan hyvää kilparatsua. Hopea-Totti on rakenteeltaan sopusuhtainen ja jäntevä, ja sillä on kuulemma erityisen viisas katse. Nimensä ori sai harmaanhopeisesta harjastaan, joka herätti ihastusta jo nuorena. Luonteeltaan ori on aavistuksen kuumahko ja energinen, mutta omistajansa osaavissa käsissä se esiintyi aina edukseen.

Polttava Paahde oli aikanaan kesän kuumimpina helteinä syntynyt pirtsakka orivarsa, josta myöhemmin kasvoi vanttera ratsu. Ori kiersi elinaikanaan asuinalueensa kilpailuita, mutta sen omistajalla ei ollut motivaatiota pidemmälle. Myöhemmin ori meni ylläpitoon toisaalle ja lopulta ylläpitäjä osti orin. Tämän jälkeen rautiasta oria käytettiin muutaman kerran saman omistajan tammoilla, mutta varsinainen jalostusori se ei ollut.

Raitapaahdin on melkoinen mysteeri selvitettäväksi, orista ei ole jäänyt juuri muuta tietoa, kuin syntymäaika ja kaksi sen jälkeläistä. Sen sijaan Lumikutrista tiedetään, että tamma syntyi äärettömän vaaleana rautiaana, mutta se tummui pian. Elämänsä se vietti muutamilla yksityisomistajilla saaden neljä jälkeläistä.

Joen Priiva oli alunperin syntynyt ratsastuskoulussa, jossa orvoksi jäänyt tamma myös vietti kuusi ensimmäistä elinvuottaan. Ratsastuskoulu-ura ei sopinut melko kovapäiselle tammalle, joten se myytiin samaan kotiin Essin isänisän kanssa. Uudessa kodissaan Joen Priiva viihtyi huomattavasti paremmin ja sen käsiteltävyys parani huomattavasti. Tamma astutettiin useaan otteeseen kantakirjatuilla oreilla, mutta vasta Polttavasta Paahteesta se tuli kantavaksi 12-vuotiaana. Pian Hopea-Totin vieroituksen jälkeen tamman kunto kuitenkin jostain syystä heikkeni, ja se jouduttiin lopettamaan.

Pitkälän Paroni tunnettiin erään ratsastuskoulun yksityispuolen "hurjana ja pelottavana" orina, joka oli uhkaavasta ulkomuodostaan kiltti kuin nallekarhu. Hyvän luonteensa takia orilla astutettiin muutamia tammoja. Melonin Monja oli saman ratsastuskoulun suosituimmista tammoista, josta pitivät lähes kaikki. Jalkavamman saatuaan tamma päätettiin astuttaa, mutta synnytettyään Joen Priivan tamman tila heikkeni kuitenkin nopeasti ja se jouduttiin kaikkien harmiksi lopettamaan.

Essin emä Lapin Taika on hurmannut omistajaperheensä vauvasta vaariin, se on ydinperheensä lisäksi myös muun suvun suosikki, tammalta ei hellittelijöitä puutu. Metsisen suvun lempihevonen on pääasiassa perheen tytärten harrastushevonen, mutta viime aikoina toinen tyttäristä on alkanut valmentautua sen kanssa ja onpahan Taian kanssa muutaman aluekisatkin jo kierretty. Luonteeltaan Lapin Taika on kuin varsansa Mesimarja, rauhallinen ja kiltti. Rakenteeltaan tamma on melko korrekti, tosin sitä ei ole käytetty näyttelyissä, ellei paikallisia mätsäreitä lasketa. Lapin Taika on hyvä perheratsu ja sellaisena se varmaan koko loppuelämänsä viettääkin. Mesimarja on tamman toistaiseksi ainut jälkeläinen.

Talvitaikuri oli musta, hyvin komea ori, joka tosin oli taikuri omalla alallaan, eli karkaamisessa. Jalostusorinakin toiminut ori karkaili mielellään niin tarhasta kuin karsinastakin, jos vain pystyi. Sinä aikana, kun ori ei ollut karkureissulla, se toimi maineikkaanakin kouluratsuna ja kiersi ympäri Suomea kilpailuissa. Värinsä takia se sai monesti erityishuomiota ja se oli hyvin suosittu jalostuksessa. Orilta jäi monia virallisia jälkeläisiä, mutta myös epävirallisia karkureissujensa takia. Ori jouduttiin lopettamaan pahanlaatuisen jalkavamman takia, mutta luonteeltaan hieman ilkikurinen ori sai viettää melko täysinäisen elämän.

Toteemin Taituri oli poikansa lailla musta jalostusori, mutta koska sen omistaja oli aavistuksen erakkoluonteinen, ei oria ole juuri käytetty. Toteemin Taituri oli kuulemma luonteeltaan hieman äksyhkö, mutta asuinmaatilansa hommissa hyvin avuksi ollut ori. Usvauskon tiedetään olleen yksityisomistuksessa eräässä suurperheessä ja se varsoi kerran. Muuta tammasta ei juuri tiedetä.

Heleena oli Tosi Humauksen yksi virallisesti vahvistetuista jälkeläisistä. Tamma myytiin alunperin varsana erääseen perheeseen ratsuksi, mutta jostain syystä tamma joutui kiertoon. Usean kodin kierrettyään ravureita aiemmin omistanut mies ihastui tammaan nähtyään sen myynti-ilmoituksen, ja päätti ostaa tamman. Loppuelämänsä Heleena olikin miehen maastoratsuna ja jalostuskäytössä, kunnes se kuoli luonnollisesti vanhuuteen eräänä kesäpäivänä laitumelle.

Tosi Humaus oli perinteinen työhevonen. Koko ikänsä se auttoi maatilan omistajaa erilaisissa maatalous- ja metsätöissä. Todennäköisesti lähitilojen tammoja sillä astutettiin useasti, mutta varmuutta ei monestakaan astutuksesta ole saatu, poikkeuksena Jeesian astuminen. Jeesia oli erään yksityisomistaja kaunis hevonen, jonka elämästä ei kolmen varsan lisäksi juuri tiedetä.

» Jälkeläiset

s. 06.11.2009 o. Metsäkartanon Merkurius (i. Vikkori) - VIR MVA Ch KTK-III
s. 30.12.2009 t. Metsäkartanon Mimosa (i. Haltiamieli) - VIR MVA CH KTK-III
s. 10.04.2010 t. Metsäkartanon Vioola (i. Vikkori) - KTK-III
s. 26.09.2010 o. Metsäkartanon Reemus (i. Vikkori) - VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-I
s. 08.02.2011 o. Nörtin Emacs (i. Vikkori)
s. 07.06.2011 t. Metsäkartanon Kultamarja (i. Persian Prinssi)
Kaikki tämän sivun materiaali on © Leandra, ellei toisin mainita. Kaiken materiaalin kopiointi on Suomen tekijänoikeuslain nojalla kielletty!