VIRTUAALIHEVONEN
In our loving memoriam:

VIR MVA Ch, KTK-II, YLA2
Vikkori
Kisakalenteri


s. 1.1.2009 - k. 17.3.2012 25-vuotiaana



Sivuilla esitetyt tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvaaja ei halua nimeään julki.


 »Virallinen nimi: Vikkori  »Väri:  Punarautias
 »Lempinimi:  Viki »Merkit:  -
 »Rotu:  Suomenhevonen »Omistaja:  Leandra/Metsäkartano
 »Sukupuoli:  Ori  »Ex-omistaja:  Wetched
 »Syntynyt:  1.1.2009  »Kasvattaja :  Antti Keri, Suomi (evm)
 »Ikääntyminen:  Ikä 30 irl päivää = 1 virt. vuosi  »Painotus:  Kouluratsastus
 »Säkäkorkeus:  162cm  »Koulutus:  Vaativa A, 100cm

» Palkinnot

- Kantakirjattu 26.8.2009 suomenhevoskantakirjaan ratsuna pistein: 18p + 19p + 20p + 20p = 77p KTK-II
- Palkittu 5.7.2009 yleislaatuarvostelussa pistein: 35p + 31p + 22p + 35p = 123p YLA2

» Luonne

Viki on melko seurallinen hevonen, se tulee hyvin toimeen niin ihmisten kuin eläintenkin kanssa, varsinkin tallikissojen puuhia se tuntuu katselevan mielellään. Se viihtyy myös omassa rauhassa, joten tallikäyttäytyminen on usein esimerkillistä. Vikistä löytyy kuitenkin useita orimaisia piirteitä, joten aivan varauksetta sen kanssa ei voi toimia. Halutessaan Viki on erittäin helppo hevonen, mutta se osaa myös koetella ihmisten kärsivällisyyttä. Onneksi Vikillä on kuitenkin "helppoja päiviä" suhteessa runsaasti enemmän kuin niitä, jolloin se tuntuu venkoilevan.

Viki ei aina heti mielellään päästäisi hoitajaa karsinaansa, mutta hetken luimittuaan korvat ponnahtavat iloisesti höröön ja turpa hamuaa makupalaa tulijalta. Pientä luimimista ei siis pidä pelästyä, Viki ei tekisi pahaa karsinaan eksyneelle kärpäsellekään, hoitajasta puhumattakaan. Tallin käytävällä kiinni laitettuna ori seisoo kiltisti, karsinassa voi esiintyä pientä steppailua edes takaisin.

Riimun päähänlaitto voi olla pieni haaste hoitajalle, Viki mielellään nostelee päätään ylöspäin. Yksi tiukka ote päästä lopettaa kyllä sen venkoilun ja sen jälkeen riimun laitto on selkeästi helpompaa. Orin hoito on suhteellisen helppoa, joskus hoitaja ja puoliverinen voivat joutua käymään "juupas - eipäs"-keskustelun, mutta aina näistä pienistä kamppailuista hoitaja selviää voittajana. Viki on hiukan arka takajaloistaan, niitä harjatessa tulee olla erityisen helläkätinen. Muuten harjan saa antaa laulaa, kumisuan maltillisesta käytöstä Viki tuntuu erityisesti nauttivan. Pään Viki antaa harjata helposti, samoin harjan ja hännän selvittely ei useimmiten aiheuta vastalauseita. Kaviot tämä ori nostaa nopeasti ylös, ensimmäisen kavion puhdistuksen jälkeen on jo toinen avuliaasti ylhäällä. Takajalkojen puhdistuksessa täytyy taas olla hellävaraisempi kuin etujaloissa, vähänkin kovemmat otteet "palkitaan" helposti jalan laskemisella maahan, josta se kuitenkin pyydettäessä nousee nopeasti takaisin ylös.

Varusteiden laitossa ei juurikaan ole ongelmia. Kuolaimet Viki ottaa ensimmäisellä yrityksellä ja se pitää pään paikoillaan jotta suitsien remmit saadaan kiinni. Satuloinnissakaan ei varsinaisesti ole ongelmia, satunnaisesti Viki voi hiukan pullistella vastaan. Päättäväisyydellä satulan saa kuitenkin tarvittavan kireälle, eikä se sen jälkeen vastustele satulaa ollenkaan.

Raippa on Vikin kanssa useimmiten tarpeeton väline, varuiksi se on kuitenkin hyvä ottaa mukaan. Ratsastaessa Viki on reipas ja eteenpäin pyrkivä, joskin nämä ominaisuudet joskus aiheuttavat sen ettei se aina jaksa kuunnella ratsastajan apuja. Ratsun etenemisen hillintä on hyvä keino saada ori kuuntelemaan, ja ratsastajan onnistuessa siinä, hänet palkitaan hienosti kuuntelevalla ja tottelevaisella ratsulla. Vikin piirteisiin ei juurikaan kuulu jääräpäisyys, vaan ratsastajan saatua ori kuuloetäisyydelle se suorittaa mukisematta annetut tehtävät. Ratsastajan on hyvä kuitenkin pitää ori kuulolla jatkuvasti. Askellajeista laukka on Vikin bravuuri, se on ilmavaa ja sen selässä on helppo istua laukatessa. Se ei koskaan sorru raville, ravista se taas helposti innostuu laukkaamaan ilman laukka-apujakin. Ennen kunnon ratsastussuoritusta Viki tulee lämmittää erittäin huolellisesti, se on aavistuksen tahmea jos verkkaa ei ole suoritettu kunnolla. Ajankäyttö myös eri tehtävien hiomiseen kotioloissa palkitaan usein hyvällä suorituksella myös kisatilanteissa. Vikin kanssa kilpaillaan pääosin kouluratsastuksessa jossa sen taidot ovat riittävät jopa Vaativa A-tasolle. Itse kisatilanteet ori ottaa rauhallisesti vastaan, kunhan ympäristössä ei tapahdu mitään yllättävää. Hyvän ratsastajan käsissä tästä orista on vielä äärimmäisen taitavaksi kouluratsuksi!

Tallissa Viki ei juurikaan huutele ohikulkeville hevosille, ei edes tammoille. Tarhassa se kuitenkin aloittaa huutokonsertin lähes joka ainut kerta kun ohi talutetaan tammaa. Kumma kyllä, Viki osaa käyttäytyä vierailla paikoilla lähes yhtä hyvin kuin tallissa, mitä nyt täytyy hiukan laittaa esitystä pystyyn ja muutaman kerran toivottaa hirnahtaen muille hevosille hyvät huomenet. Kisapaikoilla taluttaja joutuu olemaan hiukan varoillaan ja olla lähes kokoajan tilanteen tasalla, iso suomenhevosori kun mielellään kiikuttaisi taluttajaa haluamaansa paikkaan. Pienellä läpsäytyksellä ja selkeällä komennuksella Vikin saa kuitenkin kuuntelemaan taluttajaa, ainakin hetkeksi.

» Sukutaulu

   I Aatun Ajo
   sh, 149 cm, evm
   II Nipottaja    III Nippel
   IIE Marilii
   IE Aatun Kauno    IEI Kakatta
   IEE Aatun Kirme
   E Pinnari
   sh, 160 cm, evm
   EI Liftari    EII Pyyhkäjä
   EIE Linus
   EE Pampula    EEI Ekin Kaima
   EEE Ansa

» Sukuselvitys

Tutkiessa pitkälle Vikin sukutauluun, sieltä tulee monia sotahevosia ja työhevostyyppisiä suomenhevosia. Yksi näistä on ori Marlin Poika (i. Marli), joka löytyy suvusta Vikin isän puolelta. Se voitti kaksi kertaa peräkkäin tukinvetokilpailun, joka oli siihen aikaan lähinnä miesten seuroissa hyvin yleinen mittely ottelu. Vaikka ori oli rakenteeltaan massiivinen ja väriltään rautias, niin voiton jälkeen useimmat halusivat siitä varsan ja lopulta orilla oli hieman yli 40 jälkeläistä.

Aatun Ajo on melkein pienhevosen korkuinen kimo ori, joka kilpailee työhevoskilpailuissa ja valjakkoajossa. Ulkomuodoltaan ori ei ole mitenkään erityinen, mutta se tunnetaan paremmin sanalla "periyttäjä". Aapo periyttää jälkeläisilleen hyvää luonnetta ja kilpailuhenkeä. Ori itse on luonteeltaan rauhallinen ja hyvin yhteistyöhaluinen, se myös kiintyy helposti vain yhteen ihmiseen. Tässä yksi syy miksi se kilpailee vain lajeissa joissa se saa olla yksin, koska se on hyvin kilpailuhenkinen ja jos toinen ori tulisi tielle niin siitä vasta Aapo vimmastuisi. Aapo periyttää myös jonkun verran väriäänkin, mutta vain noin puolet sen kymmenestä jälkeläisestä on väriltään kimo, jota valitettavasti Viki ei perinyt.

Nipottaja on pojastaan täysin poikkava tapaus, myös väriltään. Tämä musta pienhevosori on luonteeltaan "naistennaurattaja", eli se on tammojen perään välillä liiankin usein ja esiintyy mielellään niille. Tatti esiintyy kuitenkin myös koulukilpailuissa mielellään ja rakastaa hemmottelua, varsinkin radan jälkeen isot taputukset ovat sen mieleen. Ori kilpailee koulussa helpolla tasolla ja on voittanutkin muutaman kerran, mutta enemmän muut hevoset vievät voiton. Tattin liikkeet eivät ole mitä parhaimmat kouluratsastukseen, vaikka luonne olisikin. Jälkeläisiä orilla on vain kaksi, joista toinen on menestynyt kohtuullisesti kouluratsastuksessa.

Aatun Kauno on rautias pienhevostamma, joka kilpailee esteradoilla. Kaunon suvussa on monia estehevosia, vaikkakin kuuluisia ei pahemmin ole. Tamma itse on sijoittunut esteillä hyvään malliin ja voittojakin on kertynyt. Vauhtia ja luonnetta riittää, varsinkin luonnetta. Kauno on hieman itsepäinen, mutta onneksi herkkäsuinen, joten ei se helposti lähde radalla ryöstämään ja vetämään omaa showta. Rakenteeltaan se on kevyt ja siksi myös ketterä. Tamma on myös pärjännyt näyttelyissä kohtuullisen hyvin ja onkin kerran ollut luokkavoittaja. Jälkeläisiä Kaunolla on kolme, joista yksi on estehevonen ja kaksi muuta kilpailee valjakkoajossa.

Pinnari on nimensä veroinen tamma. Se haluaa aina selvitä "matalimmasta aidasta" ja yleensä kapinoikin alussa tiukasti ratsastajaa vastaan. Nenna onkin siis varsinainen itsepäinen tamma, puhumattakaan miten sen luonne muuttuu pahempaan kiima aikana. Kilpailuradoilla se haluaisi vain mennä ja mennä, siksi kilpailut eivät tulleet kysymykseenkään. Tamman omistaja kuitenkin hokasi uuden lajin, heti kun hän etsi Nennalle oria (Aatun Ajoa). Nenna kilpaileekin nykyään työhevoskilpailuissa ja välillä huomaa miten tamman menohalu uupuu kesken matkan. Vaikka Nennalla on ilkeä ja pirullinen luonne, on se silti hieno ratsu, jos tamman saa ymmärtämään ketä on johtaja. Jälkeläisiä sillä on vain Viki tällä hetkellä.

Liftari ei ole suomenhevoskasvattajien suosiossa, varsinkaan niiden jotka kasvattavat kilpahevosia. Tarri periyttää hieman äksyä luonnetta ja sen tyttärestä, Pinnarista sen huomaa. Ori on itse samanlainen, kilpailuhenkeä ja vetohalua löytyy. Tarri ei kilpaile missään lajissa, vaan se on edelleen kasvattajallaan ja toimii mainiona tukkihevosena. Orilta löytyy vetovoimaa niin paljon että tukitkin liikkuvat leikiten. Päivän päätteeksi herrankin voimat ovat lopussa ja siitä muuttuu hetkessä lauhkea lammas. Tarri vain haluaa esittää johtajaa, mutta kun voimat loppuvat, samalla sen pienet aivot tajuavat että se on alakynnessä. Jälkeläisiä herralla on vain viisi, joista jotkut kilpailevat työhevoskilpailevat tai vetävät myös tukkeja.

Pampula on varmaankin Vikin sukutaulussa rauhallisin tapaus. Tämä ruunikonkimo tamma omistaa niin vahvan kimogeenin että jokainen sen jälkeläinen on jollakin tapaa kimo. Kuten sen tytär Aatun Kauno on myös ruunikonkimo. Ulla on luonteeltaan rauhallinen ja sitä pidetään siitostammana Vihertammen siittolassa. Joka toinen vuosi tammalle teetetään varsa, välillä ei edes niin tiheään tahtiin. Ulla on kuitenkin jo kahdenkymmenen, joten sille teetetään varmaan vain pari varsaa enää. Tamma omistaa myös hyvät liikkeet, eikä sen rakenteessakaan ole paljoa valitettavaa. Jälkeläisiä sillä on kahdeksan ja ne ovat menestyneet melko hyvin koulukilpailuissa.

» Jälkeläiset

s. 05.04.2009 t. ILO Stiina (e. Soihtutyttö)
s. 13.04.2009 t. Vilma-Killa (e. Linjan Killa )
s. 17.04.2009 t. Viehättävän Piru-Veera (e. Pirun Morsian)
s. 10.05.2009 t. Kasarmin Vikkoriina (e. Juno)
s. 10.05.2009 o. Kasarmin Jikkori (e. Juno)
s. 03.06.2009 t. Heinämäen Tuike (e. MC Tuiki Tuiki Tähtönen)
s. 06.11.2009 o. Metsäkartanon Merkurius (e. Mesimarja) VIR MVA Ch KTK-III
s. 20.11.2010 t. Metsäkartanon Vilia (e. Maanavilja) KTK-III
s. 26.09.2010 o. Metsäkartanon Reemus (e. Mesimarja) VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-I
s. 21.12.2011 o. Metsäkartanon Shamaani (e. Kultahippu)
Kaikki tämän sivun materiaali on © Leandra, ellei toisin mainita. Kaiken materiaalin kopiointi on Suomen tekijänoikeuslain nojalla kielletty!